Pikkulapsiperheen vanhempien tunnusmerkit: hurjat silmäpussit, mustat silmänaluset, väsymyksestä siristävät silmät, kestoryppy kulmakarvojen välissä ja pakotettu hymy. Tässä yhtenä aamuna säikähdin ihan peilistä vastaan katsovaa kuvaani. Nukun varmasti aivan liian vähän. Osaltaan siihen vaikuttaa Napero, joka heräilee edelleen 5 kertaa yössä, yleensä itkee unissaan, mutta ei rauhoitu ilman vanhemman kosketusta. Osaltaan se, että illalla tulee valvottua, kun vihdoin on omaa aikaa. Sitä haluaisi myös käyttää aikaa itseä kiinnostaviin ja rentouttaviin asioihin. Rakastan elokuvia, valokuvaamista ja kirjoittamista. Nyt vain tuntuu, ettei niihin jää oikeastaan yhtään aikaa. Kun olisi mahdollisuus katsella leffaa Naperon mentyä nukkumaan, sitä on itsekin vauhdikkaasta päivästä niin väsynyt, että kohta perään menen itsekin sänkyyn. Siksikin, että saisin nukuttua edes hieman ennen kuin tulee eka yöaikainen herätys.
Olen myös hyvin aamu-uninen ja kaipaan aamussa hiljaista olemista ja puhumattomuutta. Pikkulapsiperheessä hiljainen aamu ja puhumattomuus ovat aika mahdottomia vaatimuksia. Odotan vain niin kovin kiihkeästi sitä, että saisin niitä hiljaisia aamuja... Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti