Vaikka työympäristöni muuttaa radikaalisti pienen ajan sisällä ja pääsen pois täältä metroasemalta, on silti haikea olo. Joudun jättämään taakseni ja luopumaan tästä ihanasta maisemasta ja luonnon terapeuttisuudesta. Tämä maisema on ollut se asia, joka on saanut minut pysymään näin monta vuotta tässä työpaikassa. Tilalle tulee kaupungin syke, autojen hälinä ja toimistotila ydinkeskustassa. Kylläkin kaupungissa, jossa olen syntynyt ja johon minulla on rakkaussuhde. Enää en pääse rauhoittamaan mieltäni raikkaaseen luontoon, hakemaan tyyntyvää mieltä järven pintaa katsellemalla tai rakentamaan lumiukkoa. Kaikella on aikansa ja luopuminen kuuluu elämään. Oma asenne muutokseen on tärkeintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti