Tänään töistä kotiin ajaessani ihailin ihanaa auringonpaistetta talvisella taivaalla. Keskellä sinistä taivasta kulki kapea suorakaiteen muotoinen pilvikaistale. Auringon siirtyessä pilvikaistaleen taakse, pilven ylä- ja alapuolella näkyi aivan luotisuoraan ylös- ja alaspäin kulkeva auringonsäde. Näky oli niin kaunis, että hengitys salpaantui. Harmittelin, ettei minulla ollut kameraani matkassa, olisin niin kovasti halunnut ikuistaa sen sanoinkuvaamattoman kauneuden. Vasta kotiin päästyäni muistin, että kännykässähän on kamera :=)
Olen aina rakastanut auringonpaistetta ja saanut siitä energiaa ja levollista oloa. Saman tunteen ja olotilan koen takkatulta katsellessa. Leijonamerkkiin syntyneenä tuli on minun elementtini. Nautin kaikkein eniten auringonlaskusta, siitä värien kylläisyydestä, muutoksesta ja syvenemisestä, joka illan tullen valaisee taivaan. Sen punaisen, kullan, lilan, sinisen ja oranssin sävyt ovat luomakunnan suurimpia ihmeitä.
Kiitos linkkivinkistä. Oli mukavaa löytää sinut täältä tuttuna , mutta myös jotenkin erilaisena kuin työssä tavatessamme. Sinänsä hauskaa, että olen koko illan ajatellut soittavani sinulle,en kuitenkaan tohtinut. Sitten avaan sähköpostini ja sieltä putkahtaa siunun nimesi ensimmäisenä.Telepatiaa, oletan.
VastaaPoistaPalaan siihen asiaani maanantaina. Levollista viikonloppua!