Kävin eilen ystäväni luona, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Halasimme tervehdykseksi, kuten meillä on aina tapana. Kiertelimme hänen uudessa kodissaan ja keittiössä kaappeja ihaillessa ja hänen kertoessaan kalustetilauksissa tapahtuneista kömmähdyksistä satuin katsomaan ystävääni tarkemmin. Sitten huomasin, ihanan pienen vauvamahan. Olin iloinen ja samalla nolona siitä, etten ollut huomannut ystäväni vatsaa astuessani ovesta sisään tai edes halatessani häntä. Hän on jo lähipiirissäni toinen, josta tulee Vanhempi. Joulun alla sain ihanan viestin ulkomailla asuvalta ystävältäni, että hänen hartaasti toivomansa raskaus on alussa.
Uuden elämän alku ja ihmisen jatkuvuus jotenkin konkreettisella tavalla havainnollistuu raskaudessa. Omasta raskaudesta on vielä niin vähän aikaa, että muistan hyvin odotukset ja ajatukset uudesta tulokkaasta. On ihanaa, että pääsee osalliseksi uudesta elämästä näin ystävien välityksellä ja siitä vanhemmuuden hehkusta, joka molemmista ystävistäni huokuu. Heidän matkansa on vasta alkamassa ja on ihanaa päästä jakamaan heidän kanssaan tätä matkaa ja iloitsemaan Suuresta Lahjasta, joka heille on suotu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti