Elämäni aakkoset 4/4

Viimeisiä kirjaimia viedään....


U  uni  jaksamiseni kannalta kaikkein oleellisin asia, johon on varattava riittävästi aikaa. Huomaan tarvitsevani unta paljon, 9 tuntia keskimäärin, jotta olen seuraavana päivänä pirteä ja ajatukseni juoksee kirkkaasti. Nykyään se vain on hyvin harvinaista, että saan nukkua edes 7 tuntia keskeytyksettä

V  valokuvaaminen kuten aiemmin tuli esille, kuvaaminen, kameran linssin takaa asioiden katselu on minun tapani ilmaista, käsitellä ja purkaa asioita sisältäni. Huomaan usein kiinnittäväni huomiota asioihin ja yksityiskohtiin ihan kuin silmilläni olisi kokoajan kameran linssi

W  Wilde, Waltari kirjailijat, joiden teoksia nuoruudessani ahmin kirja tolkulla. heidän tapansa käyttää kieltä ja sanoja koskettaa ja liikuttaa minua

X  x-men, ryhmäx sarjakuva, jota luin nuorena. En niinkään välittänyt Aku Ankasta, mutta uusin Ryhmä-X oli aina saatava. Nuoruuden idolini oli Storm, olisin aina halunnut hallita ilmoja ja säätiloja ja saada aikaan raekuuroja :=)

Y  ystävät elämäni tärkeät suhteet, nuoruuden virheistä olen oppinut sen, että kumppanit voivat vaihtua mutta tosi ystävät pysyvät. Ystävät kertovat siitä, millainen ihminen itse on. Turvaverkko, joka kannattelee, kun omat siivet eivät jaksa kantaa

Z  zetor appiukkoni traktori, jonka kova käynnistysääni pelästytti Naperoni kun hän oli vielä vatsassani, sitä en ikinä unohda

Å  åbo rakas kotikaupunkini, jota kaipaan kun en siellä ole ja jonne aikaajoin on päästävä koti-ikävää lievittämään

Ä  äitiys suurin minua mullistanut asia, ja jota olen koko aikuisikäni odottanut ja hartaasti toivonut joskus saavani kokea. Vaikeampaa kuin koskaan osasin kuvitellakaan, ne ennakkokäsitykset, joita minulla äitinä olemisesta oli, murenivat kyllä yhdessä rytäkässä kun Napero putkahti maailmaan. Äitinä olemista harjoittelen, minulla se tie on vain hämärämpi, töyssyisempi ja mutkittelevampi kuin joillain toisilla.

Ö  ööö tyypillisin vastaukseni silloin kun olen keskittynyt johonkin erittäin mielenkiintoiseen asiaan, kirjaan tai elokuvaan

Elämäni aakkoset 2/4

Aakkosleikki jatkuu...

G  g-piste; alue, jonka löytäminen ja "hahmottaminen" on mullistanut koko olemukseni, käsitykseni ja nautintoni

H  hiljaisuus; asia ota olen alkanut vasta aikuistuessani arvostamaan; kaipaan aamun yksinäisiä hetkiä, rikkumatonta hiljaisuutta

I  iloisuus; luonteenpiirteeni joka on minussa sisäsyntyistä ja josta haluan lapseni matkivan minua

J  jazztanssi; laji jota olen harrastanut melkein 20 vuotta, kunnes muutin toiselle paikkakunnalle

K  kirjat ja kielet; rakastan lukemista ja luen paljon niin ammattikirjallisuutta kuin proosaa, aina pitää joku kirja olla käsillä; nautin eri kielten soinnista ja ilmaisuvoimasta ja haluaisin joskus oppia puhumaan lisää kieliä
kahvi; vastakeitetty kahvi ja vasta-avatun kahvipaketin tuoksu on huumaava, tuoksu täyttää sieraimet pehmeällä "pyörteellä, aamuni ei käynnisty ilman yhtä kupillista kahvia

L  leffat; minulle parasta terapiaa ja tapa rentoutua, ennen Naperoa kävin vähintää kerran kaksi kuukaudessa elokuvissa, leffamieltymykseni ovat moninaiset ja usein juuri ne valtavirrasta poikkeavat elokuvat ovat minun mieleeni
lapsi; lapsen saaminen on elämäni suurin saavutus, ilo ja suurin rakkauteni, lahja jota en koskaan enää kuvitellut saavani

Hyviä uutisia

Kävin eilen ystäväni luona, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Halasimme tervehdykseksi, kuten meillä on aina tapana. Kiertelimme hänen uudessa kodissaan ja keittiössä kaappeja ihaillessa ja hänen kertoessaan kalustetilauksissa tapahtuneista kömmähdyksistä satuin katsomaan ystävääni tarkemmin. Sitten huomasin, ihanan pienen vauvamahan.  Olin iloinen ja samalla nolona siitä, etten ollut huomannut ystäväni vatsaa astuessani ovesta sisään tai edes halatessani häntä. Hän on jo lähipiirissäni toinen, josta tulee Vanhempi. Joulun alla sain ihanan viestin ulkomailla asuvalta ystävältäni, että hänen hartaasti toivomansa raskaus on alussa.

Uuden elämän alku ja ihmisen jatkuvuus jotenkin konkreettisella tavalla havainnollistuu raskaudessa. Omasta raskaudesta on vielä niin vähän aikaa, että muistan hyvin odotukset ja ajatukset uudesta tulokkaasta. On ihanaa, että pääsee osalliseksi uudesta elämästä näin ystävien välityksellä ja siitä vanhemmuuden hehkusta, joka molemmista ystävistäni huokuu. Heidän matkansa on vasta alkamassa ja on ihanaa päästä jakamaan heidän kanssaan tätä matkaa ja iloitsemaan Suuresta Lahjasta, joka heille on suotu.

Luopumisen tuskaa

Alimmainen kuva on näkymä työhuoneeni ikkunasta. Hektisessä työympäristössä tällainen luonnon kauneus rauhoittaa, tyynnyttää ja vapauttaa mielen siitä metroasemaa muistuttavasta hälinästä, jollaisessa ympäristössä työtäni tällä hetkellä teen.

Vaikka työympäristöni muuttaa radikaalisti pienen ajan sisällä ja pääsen pois täältä metroasemalta, on silti haikea olo. Joudun jättämään taakseni ja luopumaan tästä ihanasta maisemasta ja luonnon terapeuttisuudesta. Tämä maisema on ollut se asia, joka on saanut minut pysymään näin monta vuotta tässä työpaikassa. Tilalle tulee kaupungin syke, autojen hälinä ja toimistotila ydinkeskustassa. Kylläkin kaupungissa, jossa olen syntynyt ja johon minulla on rakkaussuhde. Enää en pääse rauhoittamaan mieltäni raikkaaseen luontoon, hakemaan tyyntyvää mieltä järven pintaa katsellemalla tai rakentamaan lumiukkoa. Kaikella on aikansa ja luopuminen kuuluu elämään. Oma asenne muutokseen on tärkeintä.

Elämäni aakkoset 3/4

No niin ja aakkosleikki jatkuu...

M  meri olen aina rakastanut merta, sen liikettä, jatkuvuutta ja tempon vaihteluita. Sen voimaa ja elään tarjoajan roolia; mansikka marjoista ihanin, makein ja hehkuvin, saa kesän jatkumaan läpi vuoden kun pakkasesta voi ottaa mieliteon sattuessa

N  naiseus; asia, josta nauttimiseen ja hyväksymiseen on minulta kulunut koko tähän astinen elämäni; sukupuoli jonka fyysinen ilmentyminen on aina ollut minulle tavalla tai toisella raskas taakka; nukkuminen; mikään ei ole niin ihanaa kuin nukkua omassa sängyssä rakkaan ihmisen tuhistessa vieressä ja mikä tärkeintä, keskeytyksettä aamuun asti

O  odotusaika oli elämäni ihaninta aikaa, pientä asiaan kuuluvaa pahoinvointia lukuunottamatta voin sinä aikana paremmin kuin koskaan ennen, raskaus tuntuu sopivan minulle. Jopa paremmin kuin äitini oleminen..
onnellisuus on penistä hetkistä nauttimista, pysähtymistä tähän hetkeen seuraavasta murehtimatta. Sitä olen harjoitellut koko elämäni ja vasta nyt neljänkympin häämöttäessä, olen saanut langan päästä kiinni, enää tarvitsee vain pitää langasta kiinni ja seurata sitä luottavaisesti

P  piirtäminen kuvallinen tapa ilmaista tunteita on minulle ominaisinta, syvintä ja rehellisintä. Rentoudun ja mieli vapautuu kun otan kynän käteen ja alan vain piirtää. Pikkuinen Naperoni hieman "häiritsee" tuottamista, mutta iltaisin hänen nukahdettuaan kuvitan asioita

Q  kirjain tyttönimessäni kuvastaa sitä, miten kuulun siihen porukkaan, joka joutuu aina tavaamaan sukunimensä kirjain kerrallaan. Nykyinen nimeni on aavistuksen helpompi...

R  rakkaus olen aina elänyt tunteilla ja tunteista, samoin rakkauskin on minussa aina tuntunut jossain kohtaa kehoani. Se on tärkein asia elämässäni ja ilman rakkautta en olisi mitään eikä minulla olisi sitä mitä minulla nyt on

S  mieheni ihana mieheni, jonka kohtaaminen on suurten voimien aikaan saamaa ja ennalta suunniteltu käänne ja suunta parempaa;
Skotlanti maa, jonne opiskeluaikana lähdin työharjoitteluun ja joka osaltaan muutti elämäni suuntaa ja perspektiiviä, maa jonne sydämeni jäi ja jonne vielä joskus palaan, kuin juurilleni

T   tanssi rakastan tanssimista, liike, liikkuminen ja musiikin eläminen kehossani on kuin olisin yhteydessä johonkin minua suurempaan, se on minulle vielä yksi kanava (piirtämisen, kirjoittamisen ja valokuvaamisen ohella) ilmaista itseän, ajatuksia ja tunteitani

Elämäni aakkoset 1/4

Tässä minun elämäni aakkoset, asioista, joilla on minuun ja elämääni tavalla tai toisella positiivinen vaikutus.

A  aurinko, sen lämpö, vuodenajan ja vuorokauden mukaan mukaan vaihtuva väritys

B  bussi, kulkuneuvo, jolla haluaisin kulkea työmatkani, ehkä jossain vaiheessa se onnistuu

C  vitamiini, jota tunnun saavan liian vähän

D  David-patsas, joka on mielestäni kaunein koskaan tehty taideteos/kuva miehen vartalosta

E  rakkaan lapseni elämäni valon nimi; samoin isoveljeni jolla on ollut henkiselle kasvulleni suuri merkitys

F  fazerin sininen, suklaa jota voisin syödä levyn kerrallaan; sulatettuna ihanaa kaakaossa


Tähän on hyvä lopettaa tältä erää. Tämän tekemiseen kun oikeasti keskittyy ja antaa aikaa, niin tuloksena on uuden oppimista itsestään ja valinnoistaan ja siitä, mitkä asiat ovat valintoihin loppujen lopuksi vaikuttaneet.

Aurinko, tuo ihana valoilmiö

Tänään töistä kotiin ajaessani ihailin ihanaa auringonpaistetta talvisella taivaalla. Keskellä sinistä taivasta kulki kapea suorakaiteen muotoinen pilvikaistale. Auringon siirtyessä pilvikaistaleen taakse, pilven ylä- ja alapuolella näkyi aivan luotisuoraan ylös- ja alaspäin kulkeva auringonsäde. Näky oli niin kaunis, että hengitys salpaantui. Harmittelin, ettei minulla ollut kameraani matkassa, olisin niin kovasti halunnut ikuistaa sen sanoinkuvaamattoman kauneuden. Vasta kotiin päästyäni muistin, että kännykässähän on kamera :=)

Olen aina rakastanut auringonpaistetta ja saanut siitä energiaa ja levollista oloa. Saman tunteen ja olotilan koen takkatulta katsellessa. Leijonamerkkiin syntyneenä tuli on minun elementtini. Nautin kaikkein eniten auringonlaskusta, siitä värien kylläisyydestä, muutoksesta ja syvenemisestä, joka illan tullen valaisee taivaan. Sen punaisen, kullan, lilan, sinisen ja oranssin sävyt ovat luomakunnan suurimpia ihmeitä.

Alituinen keskeyttäminen

Voi ( ja kaikki tuntemani kirosanat perätysten)!!!! Olen siitä omituinen, että ärsyynnyn ihan hirveästi ja hirveän helposti keskeyttämisestä. Ei niin, että kokisin asiani olevan se kaikkein tärkein argumentti, vaan puhtaasti kohteliaisuussääntöjen takia. Minut on kasvatettu siihen, että toisten ihmisten puheenvuoroa kuunnellaan ja oma argumentti sanotaan, kun toinen osapuoli lopettaa monologinsa. Meillä kyllä kotona lapsuuden ydinperheessä vanhempani puhuvat päälle ja keskeyttävät toisensa, mutta meille lapsille on opetettu toisenlainen keskustelutapa. Minusta omien mielipiteiden esille tuominen on tärkeää, mutta niin on myös kuuntelemisen taito.

Aito dialogi kahden tai useamman ihmisen välillä toteutuu vain, kun kaikki osapuolet saavat yhtälailla tilaa keskustelussa ja osapuolten sanomisia kuunnellaan ja kuullaan. Kuulemisen ja kuuntelemisen taito tuntuu tätä nykyä olevan sukupuuttoon kuolemassa oleva keskustelun alue.

Tällä viikolla olen, liian monta kertaa, ollut tilanteessa, jossa yksi osapuoli on jatkuvasti äänessä, keskeyttää muiden puheenvuorot, puhuu päälle, ei kuuntele muita ja muullakin tavalla valtaa tilaa keskustelussa. Jotenkin tuntuu turhauttavalta yrittää suunnitella ja päästä hyvään lopputulokseen sellaisen ihmisen kanssa. Näen niin punaista tällaisissa tilanteissa. Monien vuosien ajan olen työyhteisössäni jättänyt sanomatta minua ärsyttäneet asiat, mutta tänä vuonna tein sellaisen uudenvuodenlupauksen, että muutan tapaani ja tästä lähtien tuon avoimemmin esille mieltäni askarruttavat asiat. Tämän lupaukseni aion pitää!

Uusi verokortti

Tilasin tänään uuden verokortin verohallinnon verkkosivuilla. Ihan siksi, että tulen tienaamaan tänä vuonna enemmän kuin alkuperäiseen verokorttiin oli merkitty, samoin lisäsin yhden kelan etuuden, matkakuluvähennykset, lainojen korot sekä muita pikkujuttuja. Lopputulemana oli, että veroprosenttini LASKI uudessa verokortissa!!

Se on kyllä pelkästään positiivista, että jotain jää itselleenkin palkasta verojen jälkeen, esim. niihin laskuihin, vaippoihin, ruokiin ja bensaan. On se kyl hurja määrä vaippoja ja ruokaa, mitä tuollainen vajaa metrin mittainen 11 kiloinen Napero kuluttaa. Selkä vääränä saa kantaa kasseja kaupasta ja kun tulee kotiin, niin muistaa et toi ja toi unohtu. Ja yleensä se, mikä unpohtui, on se oma ruoka.

Kylpylät ja "kylpylät"

Oltiin tänään Miehen kanssa viettämässä laatuaikaa kaksistaan ja hyödynnettiin samalla lahjaksi saatu kylpyläpaketti, johon sisältyi lounas/päivällinen ja sauna- ja allasosaston käyttö. Suurin odotuksin menimme kyseiseen toiseksi lähimpänä ovelaan kylpylään. Siistiä oli, suihkutilassa ei ollut viemärinkannen päällä sitä ällöttävää hiuksista koostuvaa villakoirapalloa, joka löytyy jokaisesta uimahallin suihkutilasta, eikä muuallakaan ollut likaa tai villakoiria. Samoin ruoka oli hyvänmakuista ja varsinkin alkupalatiski oli todella maukas. Siihen ne positiviiset kommentit sitten jäävätkin. Saunaosasto tarkoitti miestenpesutilan kolmen neliön saunaa ja samoin naisilla omansa. Allasosasto tarkoitti kahta kylmävesiallasta ja yhtä poreallasta. Päivällinen muistutti valikoimaltaan työpaikkani ruokaa, perussettiä pienellä budjetilla.

Hupaisaa oli, ettei päivällispöytään kuulunut jälkiruuan yhteydessä kahvia. Koska kahvi kuitenkin luki menuussa ja Mieheni kävi tarjoilijalta siitä kysymästä, niin minä ja mieheni sitten saatiin kahvia. Tarjoilija tosin muisti kyllä pariinkin otteeseen ilmoittaa, että tässä on tapahtunut erehdys ja tätä kahvia ei nyt kuuluisi tarjoilla, mutta kun menuun on se lipsahtanut niin kyl te sitten saatte. Tämä tarjoilija tosiaan toi kahvia vain meille ja takanamme istuvalle naiselle. Muille kymmenelle päivällisvieraalle hän ei sitä käynyt tarjoamassa vaan kiireesti vei pannun ja kupit veks. Käsittämätöntä! Kyl se varmaan on sen konsernin (kaksi kylpylää ja yks hotelli) taloustappio, kun 14 päivällisvieraalle tarjoilisi kupit kahvia! On se sen suuruusluokan budjettiylitys, et konkurssi siitä seuraa tai vähintään potkut sille työntekijälle.

Tämä oli nyt kolmas kylpylä, jossa olemem olleet ja täytyy sanoa, että ei kovin hääppöinen "kylpylä". Olimme tähän asti luulleet erästä pirkanmaalla sijaitsevaa kylpylää pieneksi, mutta tämä veti kyllä pohjat.

Silmäpussit ja mustat silmänaluset

Pikkulapsiperheen vanhempien tunnusmerkit: hurjat silmäpussit, mustat silmänaluset, väsymyksestä siristävät silmät, kestoryppy kulmakarvojen välissä ja pakotettu hymy. Tässä yhtenä aamuna säikähdin ihan peilistä vastaan katsovaa kuvaani. Nukun varmasti aivan liian vähän. Osaltaan siihen vaikuttaa Napero, joka heräilee edelleen 5 kertaa yössä, yleensä itkee unissaan, mutta ei rauhoitu ilman vanhemman kosketusta. Osaltaan se, että illalla tulee valvottua, kun vihdoin on omaa aikaa. Sitä haluaisi myös käyttää aikaa itseä kiinnostaviin ja rentouttaviin asioihin. Rakastan elokuvia, valokuvaamista ja kirjoittamista. Nyt vain tuntuu, ettei niihin jää oikeastaan yhtään aikaa. Kun olisi mahdollisuus katsella leffaa Naperon mentyä nukkumaan, sitä on itsekin vauhdikkaasta päivästä niin väsynyt, että kohta perään menen itsekin sänkyyn. Siksikin, että saisin nukuttua edes hieman ennen kuin tulee eka yöaikainen herätys.

Olen myös hyvin aamu-uninen ja kaipaan aamussa hiljaista olemista ja puhumattomuutta. Pikkulapsiperheessä hiljainen aamu ja puhumattomuus ovat aika mahdottomia vaatimuksia. Odotan vain niin kovin kiihkeästi sitä, että saisin niitä hiljaisia aamuja... Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä.

Halååå

"Titta, titta" sanoo Pikku-Naperoni osoittaessaan kuvia kirjan sivulta. Omituista sinänsä, koska me emme kumpikaan minä ja Mieheni puhu Naperolle ruåtsia. Mieheni sukulaiset tosin ovat ruotsinkielisiä ja olenkin pyytänyt heitä aina Naperon tavatessaan puhumaan hänelle omaa äidinkieltään. Mutta voiko tuollaisen reilun vuoden ikäisen kapasiteetti ja oppimiskyky olla niin huikea, että satunnaiset "kielikylvyt" jäävät muistiin? Ja että niitä sanoja osaa käyttää tarkoituksenmukaisesti?

Onneksi kaikkien koulutasojen ruotsinopettajat eivät ole meillä kuuntelemassa ääntämistäni, kun satunnaisesti yritän lukea ääneen Naperon ruotsinkielisiä satukirjoja. Voi sitä takeltelun, änkytyksen ja "ei ku"- sanojen määrää! Lukion ruotsinopettajani sanoi aina, että paras tapa oppia vieraita kieliä on seurustella vieraskielisen kanssa. Joo niin varmasti, mutta kun tekee vaikeaa ymmärtää ihan samaa kieltä puhuvaa miestä! Saati, että kommunikointia vaikeuttaisi vielä entisestään se eri kieli! Muistan, että yo-kirjoituksiin valmistauduin vieraiden kielien osalta kuuntelemalla sen kielistä musiikkia, lukemalla sillä kielellä kirjoitettuja lehtiä ja satukirjoja sekä katselemalle sen kielen tv-kanavaa. Se oli tehokasta. Mutta niin kuin kaiken oppimisessa, oppimistyylit ovat meillä kaikilla erilaiset siten myös eri jutut toimii eri ihmisillä. Elämässä emme tule koskaan valmiiksi ja jokainen päivä opettaa meille aina jotain uutta itsestämme ja muista.

Aloitusta ja jännitystä

Tänään rohkaistuin bloggaamiseen. Vaikuttiko siihen sitten aiemmin illalla saamani vyöhyketerapia vai muuten vaan uuden asian käynnistämisen ilo, tiedä sitä. Mutta tässä ollaan, ensimmäistä blogiviestiä väsäämässä.

On muuten jännä tunne jaloissa, oikeammin jalanpohjissa vyöhyketerapian jälkeen. Niitä kutittaa ja kihelmöi. Ja poikkeuksena normaaliin, varpaani ovat lämpimät. Hoidossa aikana tunsin kipua, hengityksen salpaantumista ja ruumiinlämmön kohoamista. Olen todellakin sitä mieltä, että ihminen on kokonaisvaltainen systeemi, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki mennyt kulkee mukana ja lyö kapuloita rattaisiin. Ainakin siihen asti, kunnes ne kipeät ja vaikeat asiat on käsitellyt itsensä kanssa. Vyöhyketerapeuttini sanoi, että tällä kertaa olin jotenkin vastaanottavaisempi hoidolle, että olin herkistynyt. Hmm, kyllä varmaankin, olenhan muutenkin elämässäni avannut suljettuja ovia ja ottanut niitä luurankoja esiin.

Myös työni suhteeni, tarkemmin sanottuna työroolissani, olen availlut suljettuja ovia. Toisin sanoen, olen uskaltanut ääneen kyseenalaistaa motiiveja ja toimintojen tarkoituksellisuutta. Samalla olen avoimemmin ollut oma itseni, välittämättä siitä mitä mieltä minusta ollaan. Tämä on minulle suuri askel, ja sen askeleen ottamiseen on mennyt likipitäen 30 vuotta!