Voi ( ja kaikki tuntemani kirosanat perätysten)!!!! Olen siitä omituinen, että ärsyynnyn ihan hirveästi ja hirveän helposti keskeyttämisestä. Ei niin, että kokisin asiani olevan se kaikkein tärkein argumentti, vaan puhtaasti kohteliaisuussääntöjen takia. Minut on kasvatettu siihen, että toisten ihmisten puheenvuoroa kuunnellaan ja oma argumentti sanotaan, kun toinen osapuoli lopettaa monologinsa. Meillä kyllä kotona lapsuuden ydinperheessä vanhempani puhuvat päälle ja keskeyttävät toisensa, mutta meille lapsille on opetettu toisenlainen keskustelutapa. Minusta omien mielipiteiden esille tuominen on tärkeää, mutta niin on myös kuuntelemisen taito.
Aito dialogi kahden tai useamman ihmisen välillä toteutuu vain, kun kaikki osapuolet saavat yhtälailla tilaa keskustelussa ja osapuolten sanomisia kuunnellaan ja kuullaan. Kuulemisen ja kuuntelemisen taito tuntuu tätä nykyä olevan sukupuuttoon kuolemassa oleva keskustelun alue.
Tällä viikolla olen, liian monta kertaa, ollut tilanteessa, jossa yksi osapuoli on jatkuvasti äänessä, keskeyttää muiden puheenvuorot, puhuu päälle, ei kuuntele muita ja muullakin tavalla valtaa tilaa keskustelussa. Jotenkin tuntuu turhauttavalta yrittää suunnitella ja päästä hyvään lopputulokseen sellaisen ihmisen kanssa. Näen niin punaista tällaisissa tilanteissa. Monien vuosien ajan olen työyhteisössäni jättänyt sanomatta minua ärsyttäneet asiat, mutta tänä vuonna tein sellaisen uudenvuodenlupauksen, että muutan tapaani ja tästä lähtien tuon avoimemmin esille mieltäni askarruttavat asiat. Tämän lupaukseni aion pitää!
se on kyllä niin totta mitä kirjoitit. Olen kyllä itse joskus niin innoissani että keskeytän, olen joskus saanut kuullakin siitä, kärsimättömyydestä. Mutta sellainen kuuntelemattomuus ja toisen hienovarainen lyttääminen on ikävää :-(
VastaaPoista